Se tunne kun vitutus ei enää ole tunnetason ongelma vaan on siirtynyt pääsi sisältä näkymään naamallasi ja kuulumaan puheissasi.

Lähemmäksi kaksi viikkoa poissa kotoa ja toisen viikoista niin kipeänä, että henki tuskin kulkee ja ainoa sympatia minkä muilta ihmisiltä saat, koostuu sanoista voi ku harmi. Ehkä inisen tyhjästä mutta pieni selkääntaputtelu olisi ihan mukavaa aina välillä.

Nyt kahdennensadan teekupposen jälkeen saan vihdoin lisäinfoa kotoa, jossa ei muusta inistä kuin siellä tapahtuvista ongelmista ja siihen väliin tikistetään toivomus/kehote -kutsu sitä miksi ikinä haluat- siitä, että toivovat etten tuhlaa rahaa turhaan. Kerrataas nyt tähän väliin vähän: 1 viikko kipeänä + 2 viikon ruuat hankittu ja lisäksi wc paperia ettei käteen tarvitse pyyhkiä.

...Eikö pistäkin se sana 'tuhlaus' sieltä aika ikävästi silmään? Onneksi olen liian voimaton hakkaamaan päätäni seinään ja vaikertamaan tukahdutetun raivon vallassa.

Nyt kelpais kuppi teetä.